Kelo - ylväs ja arvaamaton

Kelo on pystyyn kuivunut, kuorensa pudottanut vanha puu. Se on pinnaltaan harmaantunut ja sisältä punertava honka, jonka kasvu pohjoisessa päättyy 300–400 vuoden iässä. Keloutuminen vie joitakin vuosikymmeniä, jonka jälkeen pu voi seistä paikallaan vielä satoja vuosia.

Pystyyn kuivaessaan puu pudottaa kuorensa, harmaantuu pinnasta ja sydänpuu muuttuu punahongaksi. Puun ominaisuuksiin kuuluvat halkeamat ja pahkat, jotka tuovat sille omaleimaisen ilmeen. Sydänpuun punaruskea väri on pohjoisen männyssä selvästi voimakkaampi kuin etelän puissa.

Kelo on lähes aina kierteinen. Kierteisyys on selvästi voimakkaampaa pinta- kuin sydänpuussa. Kierteinen rakenne parantaa puun veto- ja taivutuslujuutta. Yleensä kelot ovat kiertyneet vastapäivään, eli alhaalta katsottuna vasemmalta oikealle. Joskus kiertosuunnan on otaksuttu johtuvan coriolis-voiman tai auringon kiertosuunnan vaikutuksesta. Tämän vuoksi kelorakennus ei merkittävästi vääntyile eikä painu tuoreesta puusta tehdyn hirsitalon tavoin.

Huonekalumateriaalina kelo on rouhea ja luonnolllinen. Se on kestävä, mutta sille täytyy antaa tilaa elää. Kelohuonekaluihin voi tulla ajan saatossa pieniä halkeamia, jotka kuuluvat puun luonteeseen.