Kaksi metsuria sahaa moottorisahalla kaadettua kelopuuta.

Kelon pitkä matka maailmalle

Suomessa kelot ovat talousmetsistä aikojen kuluessa käytetty polttopuiksi tai hakattu sellukattilaan hakkuiden yhteydessä. 1980-luvulla, kun Pohjois-Suomen hiihtokeskusten kasvu alkoi, riitti kotimaan keloa vielä mökkirakentamiseen. 

Tänä päivänä tilanne on toinen. Kelon merkitys myös luonnon monimuotoisuudelle ymmärretään paremmin. Harvassa olevat talousmetsien kelot säästetään hakkuiden yhteydessä kolopesijöiden kotipuiksi. Ihailtavaksi ikihonkia onneksi riittää suojelualueilla ja kansallispuistoissa, mutta rakentamisen tarpeisiin kelot on etsittävä muualta.

Kelopuu ja sitä ympäröiviä mäntyjä.

Vienan Karjalan keloisat talousmetsät

Rajan takana Vienan Karjalassa tilanne on toinen. Metsätalous aiemmin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä eroaa Suomen metsänhoidosta, hakkuut kohdistuvat pääasiassa vanhoihin metsiin. Vienan Karjalan metsävarat ovat suuret ja niitä hyödynnetään Suomen metsiin nähden verrattain vähän. Laajoista metsistä keloa löytyy edelleen, vaikka määrät vähenevät koko ajan. Hyvälaatuista ja käyttökelpoista kelopuuta saadaan hyvästäkin leimikosta vain 5-10 /ha, kun normaalia tukkipuuta saadaan samalta alalta moninkertainen määrä. Heikkolaatuinen kelottunut kuiva puu haketetaan Kostamuksessa ja kuljetetaan pääasiassa Suomen lämpölaitoksiin poltettavaksi.

Myös Venäjällä suojellaan vanhoja metsiä. Vienan Karjalassa on kaksi isoa suojelualuetta: Kostamuksen luonnonpuisto ja Kalevalan kansallispuisto. Suojelualueiden lisäksi osa metsäalasta on niin sanottuja vihreitä alueita, missä hakkuita on rajoitettu. Hakkuut ovat luvanvaraista toiminta ja metsäviranomaiset yhdessä miliisin kanssa valvovat, että puu tulee laillisista kohteista. Tämä tarkoittaa muun muassa hakkuualueille tehtäviä valvontaiskuja, näissä iskuissa saattaa olla apuna myös Venäjän turvallisuuspalvelu FSB.         

   

Kelo – haastava kerättävä

Prikaatit eli muutaman miehen työporukat keräävät kelot pääasiassa talvikaudella. Talvella keruualueet ovat laajempia, kesällä kelon hankinta-alue supistuu. Joka tapauksessa kelon kerääminen on hidasta. Talvella kelot saadaan syvältäkin metsästä pois moottorikelkoilla. Kesäaikaan apuna käytetään mönkijöitä, joiden avulla keloa päästään keräämään metsäautoteiden lähistöltä.

Kun kelot on kerätty ja tuotu metsäautotien varteen, käy erikoisvarusteltu metsäauto poimimassa kelot kyytiin. Kelot nostellaan autoon kelokourien avulla, jotta arvokas materiaali saadaan mahdollisimman vähin vaurioin metsästä Kostamukseen.

Kostamus on maailman kelopääkaupunki, sieltä löytyy useita keloalan yrityksiä. Myös Huliswoodin kelot veistetään mökkikehikoiksi tai sahataan tuppilaudoiksi ja kelopinnaksi Kostamuksessa. Sieltä ne kuljetetaan edelleen jatkojalostettavaksi Karstulaan ammattitaitoisille käsityöläisille. 

                                

Byrokratian kiemurat

Venäjän tulliin vaaditaan paksu nippu papereita, eikä sekään aina riitä. Matka saattaa katketa tarkan tullivirkailijan syynätessä dokumentteja, jokaisen pisteen ja allekirjoituksen on syytä olla paikallaan tai matka katkeaa alkuunsa. Säädökset myös muuttuvat aika ajoin ja matkan jatkuminen saattaa vaatia vielä yhden leimatun paperin enemmän kuin edellisellä rajan ylityksellä.

Parhaassa tapauksessa paperit saadaan nopeasti kuntoon ja päästään jatkamaan matkaa Suomeen. Huonommalla tuurilla seuraa sakkojen lisäksi käännytys takaisin 40 km päähän Kostamukseen uusimaan papereita. Todella huonolla tuurilla auto sinetöidään tullin varastoon epämääräiseksi ajaksi odottamaan oikeuskäsittelyä. Aina ei heti selviä mikä papereissa on vikana, mutta oikein leimatut paperit hankitaan ja mahdolliset sakot maksetaan.

Vuosikymmenien kokemus kelon hankinnasta Venäjältä takaa sen, että yllätyksistä selvitään ja mutkista huolimatta kelot saadaan Suomeen ja edelleen asiakkaille. Näin kelon vuosisatainen elämä jatkaa hiilen sitomista rakennusten seinissä, huonekaluissa, kelopaneeleissa ja muissa tuotteissa.

 

Leave a comment