Tietoa kelosta

Kelo – ylväs ja arvaamaton

Kelo on pystyyn kuivunut, kuorensa pudottanut vanha puu. Se on pinnaltaan harmaantunut ja sisältä punertava honka, jonka kasvu pohjoisessa päättyy 300–400 vuoden iässä. Kelottuminen vie joitakin vuosikymmeniä, jonka jälkeen puu voi seistä paikallaan vielä satoja vuosia.

Pystyyn kuivaessaan puu pudottaa kuorensa, harmaantuu pinnasta ja sydänpuu muuttuu punahongaksi. Puun ominaisuuksiin kuuluvat halkeamat ja pahkat, jotka tuovat sille omaleimaisen ilmeen. Sydänpuun punaruskea väri on pohjoisen männyssä selvästi voimakkaampi kuin etelän puissa.

Kelo on lähes aina kierteinen. Kierteisyys on selvästi voimakkaampaa pinta- kuin sydänpuussa. Kierteinen rakenne parantaa puun veto- ja taivutuslujuutta. Yleensä kelot ovat kiertyneet vastapäivään, eli alhaalta katsottuna vasemmalta oikealle. Joskus kiertosuunnan on otaksuttu johtuvan coriolisvoiman tai auringon kiertosuunnan vaikutuksesta. Tämän vuoksi kelorakennus ei merkittävästi vääntyile eikä painu tuoreesta puusta tehdyn hirsitalon tavoin.

Huonekalumateriaalina kelo on rouhea ja luonnollinen. Se on kestävä, mutta sille täytyy antaa tilaa elää. Kelohuonekaluihin voi tulla ajan saatossa pieniä halkeamia, jotka kuuluvat puun luonteeseen.

Kelojen hankinta

Suomesta keloja ei ole enää merkittäviä määriä saatavana rakennusmateriaaliksi. Pääasiassa keloa löytyy enää pohjoisen kansallispuistoista. Huliswoodin kelot ja kehikot tulevat suurimmaksi osaksi Venäjän puolelta Kostamuksen kaupungista, 40 kilometrin etäisyydeltä Suomen rajasta ja Vartiuksen raja-asemasta. Hankimme kelon yhdessä pitkäaikaisten vienankarjalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa pääasiassa Karjalan tasavallan pohjoisosista.

Kaikki kelo tulee normaaleista talousmetsistä, ja sen alkuperä pystytään todentamaan Venäjän metsäviranomaisten dokumenteista. Keloa hankitaan keräilemällä yksittäisiä puita laajoilta vaikeakulkuisilta alueilta. Hyvästäkin keloleimikosta keloa saadaan vain noin 5–10 m³/ha – kelo on arvokas materiaali.

Kelojen käsittelyssä käytetään erikoisvarusteita sekä metsätraktorissa että kuorma-autoissa. Erikoisvarusteista tärkein on niin sanottu kelokoura, joka estää kelojen vaurioitumisen kuormattaessa. Talvella kelo korjataan pääasiassa käsipelillä moottorikelkoilla, kesällä mönkijöillä.
Kelon hankintaketju on pitkä ja monivaiheinen. Esimerkiksi Venäjän huonokuntoinen tiestö ja rajamuodollisuudet asettavat omat haasteensa toiminnalle.

Kelon laatu ja ominaisuudet

Kelolla ei ole yhtenäisiä laatukriteereitä. Hyvälaatuisena rakennuskelona voidaan pitää harmaantunutta kovapintaista puuta, jossa voidaan sallia vähäinen määrä kuorta ja ruskeaa pintaa lyhyellä matkalla yhdellä puolella tukkia. Kelossa ei saa olla pinta- ja keskilahoa tai pahoja käsittelyjälkiä. Kelon luonteeseen kuuluu, että se aikojen kuluessa sään ja auringon valon vaikutuksesta patinoituu ja pienet pintaviat häviävät. Terveet korot ja pahkat kuuluvat kelon ominaisuuksiin.

Ykköslaatua edullisempaa toisen luokan keloa voidaan käyttää esimerkiksi savusaunoissa, varastorakennuksissa ja laavuissa. Pääasiassa kakkoslaatua käytetään sahauksen raaka-aineena. Näin kelon punahonkaista sydänpuuta päästään parhaiten hyödyntämään.

Punahonka syntyy satoja vuosia vanhassa männyssä sen paksuuskasvun hidastuessa. Tällöin männyn sydänpuu muuttuu punertavaksi. Tuoreena sydänpuuta on vaikea erottaa värin perusteella pintapuusta, mutta kuivuessaan kelosahatavara muuttuu kauniin punaiseksi valon ja ilman vaikutuksesta. 

Kelosahatavaran käyttökohteita ovat muun muassa sisäkatot, vuori- ja räystäslaudat, huonekalut ja kalusteet. Kelopinnasta saadaan sisätiloihin ja ulkorakennuksiin aitoa pyöreää keloa muistuttavaa seinää. Huliswood jalostaa Karstulassa sahauspinnasta kelopaneelia tähän tarkoitukseen. Järeämpi tuote on kelopelkka. 

Kelosanastoa

Kelo

  • pystyyn kuivunut, kuoreton ja harmaantunut havupuu, tavallisesti mänty
  • rakennuspuuna käytetään yleensä vain mäntyä, kuusi lahoaa kelottuessaan
  • kelottumisen syynä on useimmiten jokin puuta vioittanut tekijä, kuten salama, metsäpalo, kirveen jälki tai muu vastaava
  • puu voi kelottua myös normaalisti vanhetessaan
  • kelo voi olla satoja vuosia vanha, esimerkiksi Saarijärvellä Pyhä-Häkin kansallispuistossa vuonna 2004 kaatunut ”Iso Puu” oli aloittanut kasvunsa vuonna 1518, puun tilavuus oli 8 m³
  • kelon kierteisyydelle on monta selitystä, mutta vallitsevan käsityksen mukaan se johtuu auringon kiertosuunnan vaikutuksesta, ja kelo kiertyy yleensä vastapäivään, eli puun juurelta katsoen vasemmalta oikealle

Suosto ja niko, nika

  • puu, joka ei ole täysin kelottunut, vaan on pinnasta osin ruskea ja sillä on parkkipäällinen, mutta on sisältä kuiva
  • pehmeän ja tumman pintakerroksen osuus on huomattavasti suurempi kuin aidossa kelossa
  • myös juurineen kaatunut ja maata vasten kelottunut puu
  • keinotekoisesti kelotetun, niin sanotun tekokelon, ominaisuudet vastaavat suostoa, ei käy rakennuskeloksi

Aihki

  • kasvunsa lopettanut, mutta vielä elävä mänty
  • tyvessä paksu kaarna – kilpikaarnainen
  • latvus paksuoksainen, lyhyt ja tuuhea – lakkapäinen
  • sydänosa kuivaa, pintaosa vielä tuoretta

Honka

  • yleisnimitys vanhalle isolle männylle, niin kelolle, aihkille kuin normaalille isolle tukkipuulle